ynnä muita kertomuksia
Kirj.
LEO TOLSTOI junior
Suomentanut
Toini Kalima
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1926.
Mistä ihmiset elävät
Pyhinvaeltajat
Koirani
I. Buljka
II. Buljka ja metsäkarju
III. Fasaanit
IV. Milton ja Buljka
V. Kilpikonna
VI. Buljka ja susi
VII. Miten Buljkalle kävi Pjatigorskissa
VIII. Buljkan ja Miltonin loppu
Karhunpyynti
Vankina Kaukasiassa
Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastammeveljiä. Joka ei veljeänsä rakasta, pysyy kuolemassa. (1 Joh. kirje 3.14)
Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensäolevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalanrakkaus saattaa pysyä hänessä? (3.17)
Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa jatotuudessa. (3.18)
Rakkaus on Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynytja tuntee Jumalan. (4.7)
Joka ei rakasta, hän ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. (4.8)
Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinentoistamme, niin Jumala pysyy meissä. (4.12)
Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, hän pysyy Jumalassa, ja
Jumala pysyy hänessä. (4.16)
Jos joku sanoo: »Minä rakastan Jumalaa», mutta vikaa veljeänsä, niinhän on valehtelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka on nähnyt,kuinka hän voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt? (4.30)
Suutari asui vaimoineen ja lapsineen talonpojan luona vuokralaisena.Hänellä ei ollut omaa taloa eikä maata, vaan hän elätti sekä itseäänettä perhettään suutarin ammatilla. Leipä oli kallista ja työhalpaa; kaikki, minkä työllä sai, meni heti ruokaan. Suutarillaja hänen vaimollaan oli vain yksi yhteinen turkki, ja tämä oli jomelkein riekaleina. Suutari oli jo toista vuotta tuumiskellut ostaalampaannahkoja uuteen turkkiinsa.
Syksyksi oli häneltä säästynyt jonkin verran rahaa; vaimolla oliarkussa kolmenruplan seteli, ja kylän talonpojat olivat hänelle lisäksivelkaa viisi ruplaa ja kaksikymmentä kopeekkaa.
Eräänä aamuna suutari varustautui lähtemään kirkonkylään nahkojaostamaan. Paidan ylle hän veti vaimonsa vanutäytteisen, pumpulisenmekon ja sen ylle verkakauhtanansa, pisti kolmiruplasen taskuunsa,taittoi itselleen kepin, söi aamiaisen ja lähti matkaan. Hän ajatteli:»Talonpojilta saan viisi ruplaa, siihen panen lisäksi omat kolmeruplaani ja sillä rahalla ostan lampaannahkoja uuteen turkkiin.»
Suutari saapui kylään ja meni erään talonpojan luo, joka oli hänellevelkaa; tämä ei ollut kotona, ja vaimo lupasi lähettää miehensätuomaan rahoja viikon varrella, mutta ei antanut kopeekkaakaan;toinen velkamies, jonka luokse hän tuli, vannoi olevansa aivanrahaton ja maksoi suutarille vain parikymmentä kopeekkaa saapasparinkorjaamisesta. Suutari olisi sitten ottanut lampaannahat velaksi, muttanahkuri ei tahtonut antaa hänelle velaksi mitään.
— Kunhan tuot rahat tänne, niin nahat saat, mitkä vain haluat; velkojenperimisestä minä olen saanut tarpeekseni.
Niinpä jäivätkin turkkinahat hankkimatta; suutari sai vain parikymmentäkop