Seikkailuja Meksikossa
Kirj.
Suomentanut
Arvo Airio
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1917.
I. Eräässä meksikolaisessa rajakylässä.
II. Vakooja.
III. Muonan hankinta.
IV. Kummallinen kirje.
V. Villihevosen pyydystäminen.
VI. Eksyksissä aavikolla.
VII. Ateria aavikolla. Kuokkavieras.
VIII. Vanhoja tuttuja.
IX. Kulovalkea.
X. Sissijoukko ja sen lähettiläs.
XI. Pelkoa ja toivoa.
XII. Pakoon.
XIII. Kalliolla.
XIV. Ystäväkö vai vihollinen?
XV. Kosinta hevosen seljästä.
XVI. Erilaiset kohtaukset.
XVII. Poismeno ja palaaminen.
XVIII. Yöllä.
XIX. Susia.
XX. Villihevos-lauma.
XXI. Eksyksissä.
XXII. Sotajalalla.
XXIII. Tietoja.
XXIV. Intiaani.
XXV. Komanhien leiri.
XXVI. Vastavirtaa.
XXVII. Perillä.
XXVIII. Neuvottelu.
XXIX. Pako.
XXX. Viimeinen takaa-ajo.
Eräässä meksikolaisessa rajakylässä.
Olemme meksikolaisessa pueblitassa, Rio Bravo del Norte-virranrannalla, eräässä pienessä kylässä. Kummallinen, vanhaan,maurilais-italialaiseen tapaan rakennettu kirkko, jonka kupukatto onkirjavaksi kiilloitettu, sekä raatihuone ja tuomarin asunto ovat ainoatkivirakennukset tässä paikassa. Ne ympäröivät kylän jokseenkin avaraatoria kolmelta puolelta, neljännellä on myymälöitä ja alhaisemmankansankerroksen asuntoja. Nämä ovat isoista, polttamattomista tiilistärakennettuja, toiset kalkilla valkaistuja, toiset taas kirjaviksimaalattuja, mutta useimmilla on luonnollinen, yksitoikkoinen,likaisenruskea värinsä. Kaikissa on raskaat, vankilaa muistuttavatportit sekä akkunat, joissa ei ole ruutuja eikä puitteita, vaanpystysuorassa olevat rautatangot, jotka suojelevat murtovarkailta,mutta eivät ilmalta eivätkä tuulelta.
Torin neljästä kulmasta aukeavat ahtaat kiveämättömät kadut, joidenjatkona huonot tiet vievät ympäröivälle maaseudulle. Kauempana, kylänulkoreunalla, on huonotekoisia, kirjavan näköisiä asuinhuoneita;rakennuksia, joissa on päätykatto ja jotka ovat tehdyt eräänjättiläisliljan, puumaisen yucca-kasvin halkaistuista rungoista,joiden oksat ovat orsina ja joiden sitkeät, syiset lehdet kelpaavatkattimiksi. Näissä ranchistoissa asuvat köyhät peonit, kukistetunrodun jälkeläiset.
Sekä kivi- että myöskin savirakennuksissa on tasaiset katot, jotka ovattiilillä ja sementillä vuoratut ja joita ympäröi joka taholta kaide.Sellaisen tasaisen, meksikolaiselle rakennustaiteelle luonteenomaisenkaton nimi on azotea.
Kun aurinko on alhaalla ja ilta on viileä, on azotea mieluinenolinpaikka, varsinkin jos sen omistaja suosii kukkasia; se muuttuusilloin ilmassa olevaksi yrttitarhaksi, ja siinä rehoittaa se runsaskasvullisuus, josta luonnonihana Meksiko syystä on niin ylistetty. Tämäon oikea paikka sikarin, pinolé-juoman tahi jos mieluummin haluaa,catalan nauttimiseen. Savu liitelee pois, ja ulkoilma tekee juomanparemman makuiseksi. Sitäpaitsi on tässä silmällekin huvitusta: saanauttia yksityishuoneen rauhaa, mutta voi samalla kertaa vapaastiseurata, mitä kadulla tapahtuu. Tuo ohut kaide suojelee, peittäenohikulkevani silmäyksiltä; tässä voi katsella, tulematta itse nähdyksi.
Olen juur