Produced by Tapio Riikonen
KERTOVAISIA RUNOELMIA
Alkuperäisiä
Helsingissä,
Kansanvalistus-seuran kustantama.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1890.
SISÄLLYS:
Suonio:
Hyljätty äiti
Karkuri
Kantelettaren runoja:
Pispa Heinrikki ja Lalli
Annikki ja Kesti
Lalmanti ja Inkeri
Klaus Kurki ja Elina rouva
Antero ja Kaloniemen neito
Kuollutta kultaansa itkevä neito
P. Cajander:
Vapautettu kuningatar
Runolaulaja
Scipio Africanus
Leena
Vaivais-Aapo
Kehräjä-äiti
J. H. Erkko:
Valvojaiset
Vanha mummo
B. F. Godenhjelm:
Kaupin linna
Gezelius
Kuusen alla
J. P. Hannikainen:
Lauluun pyyntö
Jussi:
Hovin herra
Arvi Jännes:
Hakkapeliitta
Poku
Aleksis Kivi:
Äiti ja lapsi
Kaarlo Kramsu:
Ilkka
Hannu Krankka
Jaakkiman Verends
Taneli Luukkonen
Minna Krohn:
Silmälasit
G. Lbk.
Sotavanhus pidoissa
J. Mustakallio:
Munkazcy
Oksanen:
Eräs nälkätalven kuvia
Koskenlaskijan morsiamet
U. von Schrowe:
Mierolais-äijä
Pieni mierolainen
Pesijä
Morsian
Tuokko:
Birger Jarlin linna
Wäinö:
Ferencz Renyi
Asiallisia selityksiä.
Muutamia sanain selityksiä.
Hyljätty äiti.
Köyh' asuu akkanen töllissään,
Leipäänsä kyynelin kastaa;
Hän istuu siin' ypö-yksinään;
Häll' eikö heimoa, lasta?
Näin istuiss' aikahan menneesen
Pois kauas miettehet lentää,
Pois kauas aikahan kultaiseen —
Ja vedet poskille entää.
Ain' ollut näin ei hän yksinään;
Häll' oli poikansa silloin;
Nyt missä lie, mihin viipyikään?
Taas hänet nähnehe milloin?
Se häll' oli kallehin kalleus,
Pimeässä silmien valo,
Se kurjuudessakin lohdutus,
Se päivän koittavan salo.
Raskaimmat raatoi äit' orjan työt
Vaivoistaan nurkahtamatta;
Hän valvoi päivät, hän valvoi yöt
Lepoa muistelematta.
Pojasta, toivoi hän, tulee mies
Jalompi vanhempiansa,
Ja maineensa rinnalla jää kenties
Myös muistonen kantajastansa.
Ja poika varttui kuin honka maan,
Ei vertaa häll' ole toista;
Ja missä parhaita mainitaan,
Nimensä kirkkainna loistaa.
Mut onness' uudessa halvaksi
Hänestä käynyt on äiti;
Hän saadun lemmen jo unhoitti,
Ja yksin kantajan heitti.
Se äiti köyhä ja kurja on,
Oi suomen lape, isänmaasi.