trenarzh-CNnlitjarufafi

Produced by Tapio Riikonen

KERTOVAISIA RUNOELMIA

Alkuperäisiä

Helsingissä,
Kansanvalistus-seuran kustantama.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1890.

SISÄLLYS:

Suonio:

  Hyljätty äiti
  Karkuri

Kantelettaren runoja:

  Pispa Heinrikki ja Lalli
  Annikki ja Kesti
  Lalmanti ja Inkeri
  Klaus Kurki ja Elina rouva
  Antero ja Kaloniemen neito
  Kuollutta kultaansa itkevä neito

P. Cajander:

  Vapautettu kuningatar
  Runolaulaja
  Scipio Africanus
  Leena
  Vaivais-Aapo
  Kehräjä-äiti

J. H. Erkko:

  Valvojaiset
  Vanha mummo

B. F. Godenhjelm:

  Kaupin linna
  Gezelius
  Kuusen alla

J. P. Hannikainen:

Lauluun pyyntö

Jussi:

Hovin herra

Arvi Jännes:

  Hakkapeliitta
  Poku

Aleksis Kivi:

Äiti ja lapsi

Kaarlo Kramsu:

  Ilkka
  Hannu Krankka
  Jaakkiman Verends
  Taneli Luukkonen

Minna Krohn:

Silmälasit

G. Lbk.

Sotavanhus pidoissa

J. Mustakallio:

Munkazcy

Oksanen:

  Eräs nälkätalven kuvia
  Koskenlaskijan morsiamet

U. von Schrowe:

  Mierolais-äijä
  Pieni mierolainen
  Pesijä
  Morsian

Tuokko:

Birger Jarlin linna

Wäinö:

Ferencz Renyi

Asiallisia selityksiä.
Muutamia sanain selityksiä.

Hyljätty äiti.

    Köyh' asuu akkanen töllissään,
    Leipäänsä kyynelin kastaa;
    Hän istuu siin' ypö-yksinään;
    Häll' eikö heimoa, lasta?

    Näin istuiss' aikahan menneesen
    Pois kauas miettehet lentää,
    Pois kauas aikahan kultaiseen —
    Ja vedet poskille entää.

    Ain' ollut näin ei hän yksinään;
    Häll' oli poikansa silloin;
    Nyt missä lie, mihin viipyikään?
    Taas hänet nähnehe milloin?

    Se häll' oli kallehin kalleus,
    Pimeässä silmien valo,
    Se kurjuudessakin lohdutus,
    Se päivän koittavan salo.

    Raskaimmat raatoi äit' orjan työt
    Vaivoistaan nurkahtamatta;
    Hän valvoi päivät, hän valvoi yöt
    Lepoa muistelematta.

    Pojasta, toivoi hän, tulee mies
    Jalompi vanhempiansa,
    Ja maineensa rinnalla jää kenties
    Myös muistonen kantajastansa.

    Ja poika varttui kuin honka maan,
    Ei vertaa häll' ole toista;
    Ja missä parhaita mainitaan,
    Nimensä kirkkainna loistaa.

    Mut onness' uudessa halvaksi
    Hänestä käynyt on äiti;
    Hän saadun lemmen jo unhoitti,
    Ja yksin kantajan heitti.

    Se äiti köyhä ja kurja on,
    Oi suomen lape, isänmaasi.

...

BU KİTABI OKUMAK İÇİN ÜYE OLUN VEYA GİRİŞ YAPIN!


Sitemize Üyelik ÜCRETSİZDİR!