Produced by Juha Kiuru
Kirj.
Jonathan Swift
Englanninkielestä suomensi Samuli S.
Nuorten kirjoja N:o 7
Otava, Helsinki, 1904.
Helsingin Uusi Kirjapaino-osakeyhtiö
(Ent. Päivälehden kirjapaino.)
Matka Lilliputiin
Matka Brobdingnagiin
Tekijä antaa muutamia tietoja itsestään ja perheestään. — Ensimmäisetmatkustamisen aiheet. — Hän joutuu haaksirikkoon, pääsee uimallaLilliputien maan rannalle. — Vangitaan ja viedään sisämaahan.
Isälläni, pienen maatilan omistajalla Nottingham-shiressä, oli viisipoikaa. Minut, järjestyksessä kolmannen, hän lähetti Cambridgeen,Emanuel College nimiseen kouluun. Neljäntoista vanha olin sinnemennessäni ja opiskelin siellä kolme vuotta. Olisin siellä opintonipäättänytkin, mutta kun ei isän niukoista varoista riittänyt minulletarpeeksi eväsrahoja, vaikka kylläkin koetin elää säästäväisesti,niin läksin Lontoosen ja menin siellä haavalääkärin oppiin mrJames Bates'ille. Hän oli siihen aikaan kuuluisa taidostaan, jahänen luonaan työskentelinkin neljä vuotta. Isä vainaja se sillointällöin lähetti minulle jonkun verran rahoja, ja ne minä käytintietojeni kartuttamiseen. Lueskelin merenkulkuoppia ja matemaatikaa,tarpeellisia kyllä sille, ken aikoo lähteä kaukaisia maita katsomaan,ja matkustelemaanhan minulla oli halu jo pienestä pitäin.
Palasin sitten mr Batesin luota kotia, jossa isältäni ja John enoltanisekä joiltakuilta ystäviltä sain neljäkymmentä puntaa. Luvattiinpaminulle sitä paitsi vielä 30 puntaa opintojen jatkamista vartenLeydenin yliopistossa. Siellä minä sitten tutkin lääketiedettä kaksivuotta ja seitsemän kuukautta, hyvin tietäen, kuinka paljo hyötyälääkärintaidosta on oleva pitkillä matkoilla.
Leydenistä palattuani, pääsin hyvän ystäväni mr Batesin suosituksestavälskäriksi Swallow nimiseen laivaan, kapteenina Abraham Pannell.Seilailin sitten Swallowilla kolme ajastaikaa valtameriä ristiinrastiin. Kotimaahan palattuani, asetuin Lontoosen, jossa entinenopettajani ja ystäväni Bates suositti minua potilaillensa. Sielläminun kävi varsin hyvin, meninpä naimisiinkin. Vaimoni, Mary Barton,sukkatehtailijan tytär, toi myötäjäisinä mukanaan 400 puntaa.
Mutta parin vuoden perästä hyvä opettajani kuoli, ja siitä pitäin alkoiammattini käydä yhä huonommin ja huonommin. Keskusteltuani vaimonija muutamain tuttujeni kanssa, päätin jälleen lähteä merille. Niinteinkin. Olin välskärinä kahdellakin laivalla peräkkäin, yhteensäkuusi vuotta, ja ennätin käydä Itä- sekä Länsi-Indiat ja sainkoonneeksi hiukan varoja. Joutoaikoina lueskelin vanhoja ja uusiakirjailijoita, minulla kun oli runsaanlainen kirjasto mukanani. Maissakäytäessä, tarkastelin kansain tapoja ja elämänlaatua ja opiskelinmaankieltä, eikä se minulle vaikeata ollutkaan, minulla kun on muistihyvänpuoleinen.
Viimeinen näistä matkoista kun ei ottanut oikein onnistuakseen,kyllästyin merielämään ja päätin jälleen asettua maallelääkärin-ammattia harjoittamaan. Kolme vuotta ponnistelin useammissapaikoin, mutta — ei vaan vedellyt. Silloin tarjosi minulle Antelopenimisen laivan kapteeni, William Prichard, edullisen paikan laivallaan,joka oli lähtemässä Etelä-Valtamerelle. Minä su