Nuori lukijani! Varmaankin olet kuullut puhuttavan neekereistäPohjois-Amerikan Yhdysvalloissa. Neekerit ovat, kuten tiedät, kotoisinAfrikasta, mutta kun Amerikassa tarvittiin työvoimia, tuotiin heitäsinne joukottain suurilla laivoilla. Mutta, sanonet, miksi eivätamerikalaiset itse tehneet työtään? He eivät kestäneet kuumaa ilmanalaa,eikä heitä muutenkaan ollut kyllin. Varsinkin oli Yhdysvaltainetelä-osassa n. k. Etelävaltioissa suuri työväenpuute, siellä kun olilaajat riisi-, sokeri- ja puuvillaviljelykset. Ja siksi neekeritparaasta päästä sijoitettiinkin sinne.
Työ ei suinkaan ole mitään pahaa. Kotona näet isäsi ja äitisi tekeväntyötä aamusta iltaan ja kun kasvat isoksi, rupeat sinä myöskinharjoittamaan jotakin tointa. Työllä me ansaitsemme ruokamme javaatteemme, työmme hedelmillä voimme auttaa ihmisiä, jotka ovat hädässäja puutteessa. Mutta neekereistä ei tehtykään tällaisia työmiehiä. Heeivät koskaan saaneet penniäkään työstään, eivät itse saaneet valitatoimintaansa, eivätkä saaneet mennä, mihinkä tahtoivat. He joutuivatkokonaan isäntiensä omaisuudeksi, herrojensa orjiksi. Ja nämä saivatheitä ostaa, myydä ja vaihtaa aivan niinkuin meillä menetellään hevosienja lehmien kanssa.
Jos joku esim. meidän maassa tekee toiselle pahaa, joutuu hän siitäedesvastauksen alaiseksi ja saapi rangaistuksen, sillä laki suojeleekaikkia. Mutta Amerikan lait eivät suojanneet neekeriorjia; näitäraukkoja saivat isännät mielin määrin kurittaa ja ruoskia. Väliin heitäpiiskattiin niin, että tulivat viallisiksi, jopa menettivät henkensäkin.Kun orjaparat sitten epätoivossaan koettivat paeta, ajettin heitä mitäjulmimmalla tavalla takaa. Oli oikein erityisiä verikoiria tätä varten.Ehtimiseen nähtiin sanomalehdissä ilmoituksia karanneista orjista,joiden omistajat lupasivat suuret summat sille, joka saattaisi heidän”omaisuutensa” joko elävänä tahi kuolleena takaisin. Laissa oli sakonuhalla kiven kovaan kielletty auttamasta karanneita orjia.
Mutta kuinka se on mahdollista, arvelet, että ihmiset voivat olla niinkovia ja armottomia lähimmäisilleen? Niin, se on tavallaan kylläkinkummallista, mutta juuri tässä parhaiten näkyykin orjuuden kirous. Sepiti monta miljoonaa ihmistä eläinten kannalla ja teki heidänisännistään itsekkäitä ja kovasydämmisiä tyranneja. Heidän mielestäänorjat olivat vaan jonkinmoisia koneita, joidenka avulla he hankkivatitselleen rikkauksia. He tottuivat vähitellen julmuuteen aivan niinkuinme totumme talven pakkaseen. Monen mielestä eivät neekerit olleetkaanoikeita ihmisiä. Heidän täytyi rautateillä ajaa eläinvaunuissa jakirkossa istua eri penkeissä.
Oli niitä kuitenkin jalojakin ihmisiä, jotka koko sydämmestäänpaheksivat orjuutta ja koettivat kaikin tavoin lieventää orjiensa tilaa.Sellainen oli muun muassa eräs lempeäluontoinen ja viisas rouva, nimeltäHarriet Beecher-Stowe. Hän kärsi sanomattomasti nähdessään jakuullessaan sitä julmuutta, jota orjat joka päivä hänen rakkaassaisänmaassaan saivat kokea. Se oli hänestä niin hirmuinen häpeä, niinkauhea mätähaava vapaassa Amerikassa. Viimein hän ryhtyi kirjoittamaanerästä kirjaa, jolle antoi nimen ”Tuomo Sedän tupa”. Siinä hän ottikuvatakseen niitä surkeuksia, joita hän monta kertaa oli itkenyt, joidentakia hän monta yötä oli valvonut.
Kirja herätti heti ääretöntä huomiota. Toiset sitä ylistivät pilviinsaakka, toiset taas moittivat. Mutta kaikki sitä lukivat, kaikki siitäpuhuivat. Orjuuden vastustajien luku kasvoi päivä päivältä ja orjienvapauttamista ruvettiin puuhaamaan BU KİTABI OKUMAK İÇİN ÜYE OLUN VEYA GİRİŞ YAPIN!
Sitemize Üyelik ÜCRETSİZDİR!