Historiallinen romaani
Kirj.
Englanninkielestä ("The Man in Black") suomentanut
V. Hämeen-Anttila
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto,1914.
I. Fécampin markkinat.
II. Solomon Notredame.
III. Mies ja vaimo.
IV. Kaksiovinen talo.
V. Ylempi holviovi.
Vi. Kiinnytysjauhe.
Vii. Klytemnestra.
VIII. Kainin merkki.
IX. Oikeuden edessä.
X. Kaksi todistajaa.
Fécampin markkinat.
"Minä olen Jehan de Bault, en tiedä minkä läänityksen omistaja jaseitsemäntoista kartanon herra en muista missä kreivikunnassa, —ylhäistä ja mahtavaa sukua, jolla on yli-, keski- ja alioikeudenperinnöllinen tuomiovalta. Suonissani virtaa Rolandin [Ranskanvarhaisimman ritariajan kansallissankari. Suom.] veri, ja esi-isissänion kolme Ranskan marskia. Tässä seison, rotuni —"
Oli Pyhäinmiestenpäivän aatto, ja Fécampissa pidettiin syyskaudenkuuluisia hevosmarkkinoita — Fécampissa Normandian rannikolla,kallioiden saartamassa pikkukaupungissa, jonka v. 1593 Boisroséoli vertaa hakevalla uhkatempulla siepannut "suurelle kuninkaalle"[Henrik IV:lle. Suom.]. Tämä olkoon mainittuna vain sivumennen,ja jotta ansiollinen teko ei unohtuisi. Sillä nyt esittämiemmemarkkinain aikana, lokakuun viimeisenä päivänä 1637, oli urhea kapteeniBoisrosé, josta Sully teki uskaliaisuutensa palkkioksi tykistövirastonkenraaliluutnantin, jo aikaa lakannut uljastelusta; "suuri kuningas"oli maannut haudassaan hyvinkin parikymmentä vuotta; ja vaikka Sully— herttua, valtakunnanherra ja marski — vielä eli kuivakiskoisenavanhuksena Villebon-linnassaan Chartresin lähellä, katsoi koko Ranskatoisaanne, kardinaalin rautakouran alla kyyristellen.
Isoiset ärisivät, pureskellen punaisen kauhtanan palletta. Mutta ettäalhaiset ja "Jacques Bonhomme" — kauppias ja liikemies — menestyiväthänen hallittavinaan, siitä oli Fécamp tänä päivänä niin hyvä todistekuin saattoi toivoakin. Vanhat porvaritkaan, jotka muistivat KaarleIX:n ja ensimäiset lasiruudut, mitä Fécampissa oli nähty tuomiokirkonulkopuolella, eivät kyenneet sanomaan, milloin hevoset olisivatolleet paremmassa hinnassa tai kaupunki enemmän täynnä väkeä. Kaikenpäivää ja melkein yötäkin kuului ahtailla kaduilla kavioiden kopseja kaupanteon sorina, samalla kun ruokakaupustelijain huudot jahumalaisten sadatukset muiden käreiden äänten mukana nousivat taivastakohti kuin ahjon sauhu. Ostamaan tulleiden tyyssijoina Kultavaunut jaPyhä viikuna kuhisivat tulvillaan vieraita, — maakunnan aatelistonja Rouenin teikareita, sotaväen tavaranhankkijoita Reinin varrelta jaetelän kauppiaita. Kaunis naikkonen ja Vihreä mies taasen olivatalempana valtakadun varrella sijaitsevia majataloja, tarjoten ruokaa jarehua niille, jotka olivat tulleet myymään; niissä leviteltiin pihatjalkaa paksulti peittoon oljilla ja sanottiin kaikille yhteisesti:"Voilà, monsieur!" veloittaen kutakin täydellä vuoteen maksulla.
Katujen ulkopuolella oli samanlaista. Rivittäin ratsuja ja pony-hepoja,parvittain hevosrenkejä ja hoilottajia, kärkkyjiä ja taskuvarkaitaoli leiriytynyt jokaiselle tasaisen maan tilkulle, ja jyrkemmillärinteillä ja mäen kupeilla vilisi silmäänpistävämpiä ryhmiä, joskinvähemmän merkitseviä. Sinne nimittäin olivat sijoittuneet puuhiinsahitiänkävijät ja köydenhyppijät, maurintanssijat ja sauvahevoset— sanalla sanoen epäluk