Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Berthold Auerbach
Suomentanut ["Barfüssele"] Samuli S.
K. E. Holm, Helsinki, 1876.
1. Lapset kolkuttavat ovelle. 2. Kaukainen sielu. 3. Puusta synnyintalon luona. 4. Avaudu! 5. Selja-aholla. 6. Mökin-eukko. 7. Laupias sisar. 8. Säkki ja kirves. 9. Kuokka-vieras.10. Yksi ainoa tanssi vaan.11. Niinkuin laulussa sanotaan.12. Hän on tullut.13. Äidin sydämmestä.14. Ratsumies.15. Sidottu ja päästetty.16. Helkkyhepo.17. Vuorten ja laaksojen poikki.18. Ensimmäinen takkavalkea.19. Salaisia aarteita.20. Perheen keskuudessa.
1. Lapset kolkuttavat ovelle.
Aamulla varhain syksyn sumussa kulkee kaksi lasta, poika ja tyttö,kumpikin noin kuuden tai seitsemän vuoden iässä, käsitystenpuistontietä myöten kylästä ulos. Tytöllä, joka nähtävästi on iältäänvanhempi, on taulu, kirjoja ja vihkoja kainalossa; poika kantaa samojakapineita avonaisessa, harmaasta palttinasta tehdyssä, laukussa, jokariippuu hänen olkansa yli. Tytöllä on päässä valkoisesta kilpikankaastatehty päähine, joka ulottuu otsalle saakka ja sillä tavoin vaintarkemmin näyttää mykevän otsan kaarituksen; poika on paljain päin.Heidän astuessaan eivät kuulu kuin toisen askeleet, sillä pojalla onkovat kengät jaloissa, vaan tyttö on avojaloin. Missä tie sallii,kulkevat lapset vierekkäin; mutta kun polku käy kapeaksi, niin astuutyttö aina edeltä.
Pensaiden kellastuneita lehtiä peittää valkoinen huurre, ja pihlajasekä kuusainmarjat ja erittäinkin pystypäät orjantappurat alastomillaoksilla ovat kuin hopeoituja. Varpuset sirkuttelevat pensastossa jalasten lähetessä pyrähtelevät säikähtyneinä lentoon joukottain, vaanlaskeuvat jälleen lähelle heitä, kunnes uudestaan säpsähtävät jalentävät vihdoin puistoon, istautuen siellä omenapuuhun, niin ettälehdet rapisten putoilevat maahan. Harakka lentää kapsahtaa tieltä jakiitää suureen metsä-pääronapuuhun, jossa varikset istua kököttelevät;jotakin harakka heille lie virkkanut, sillä varikset pyrähtävät ilmaan,liihoittelevat puun ympäri, kunnes vanha varis laskeutuu ylimmäisen,heiluvan latvan nenään, ja muutkin löytävät alemmilla oksilla sopivatpaikat katsellaksensa: hauskahan tuota olisi tietääkin, miksi lapsetkoulukapineineen ovat lähteneet kiertoteille ja kulkevat kylästä ulos;korppi se oikein vakojana lentää lepsuttaa edeltä ja istautuu latvotunsalavan oksalle lammikon rannalla. Mutta lapset ne kulkevat hiljalleentietänsä, kunnes ennättävät lammikon rannalla kasvavain leppäpuidenkohdalla maantielle, ja kulkevat sitten tien poikki toisella puolellaolevan matalan tuvan eteen. Tuvan ovi on kiinni ja lapset, seisahtuen,napauttavat hiljaa siihen. Tyttö huudahtaa rohkeasti: "isä! äiti!" javerkalleen ääntää poikakin: "isä! äiti!" Tyttö ottaa kiinni,härmäisestä ovenrampista ja painaa sitä hiljaa: oven laudatnarahtavat, tyttö kuuntelee, mutta turhaan, ja nyt uskaltaa hän ruvetanopeammin kolisuttamaan ramppia, mutta äänet vaikenevat autiossaeteisessä; ihmisääntä ei kuulu sisästä, ja asettaen suunsa ovenraollehuutaa poika; "isä! äiti!" Hän katsahtaa kysyväisenä sisareensa; hänenhenkäyksensä ovelle on muuttunut härmäksi sekin.
Sumun verhoamasta kylästä kuuluu riihimiesten kalkutuksia, milloinvihaisen vihurin kaltaisina, milloin verkalleen ja hiljalleennaksutellen, milloin raikkaasti, milloin taas kumeasti ja tohuten; nytei kuulu kuin yksityisiä kolahduksia, mutta pian yhtyvät jälleenkalkutukset eri haaroilta yhteen. Lapset seisovat neuvottomina.Viimeinkin lakkaavat he kolkuttamasta j