Produced by Tapio Riikonen
LUKINVERKKOJA
eli
Pieniä tomupiiloja jotka kotionneamme haittaavat
Kirj.
MRS. HARRIET BEECHER STOWE
"The Chimney Corner'in" mukaan suomentanut N. N.
G. W. Edlund, Helsinki, 1880.
Esipuhe.
Jokapäiväisessä elämässä sattuu, niinkuin itsekukin tiedämme pieniäepäkohtia, jotka haittaavat kotielämän onnellisuutta, sekä toiseltapuolelta suotuisia pieniä seikkoja, jotka kotielämää sulostuttavat.Edelliset ovat käsiteltyinä "Pieniä Reposia," ja jälkimmäiset "Pieniäkodinhaltijoita" nimisissä kirjoissa; mutta tapahtuuhan usein,parhaimmiten järjestetyssä kodissakin että, sittenkun kaikki onsiistittyä ja sirkeätä, keksii tarkkaava silmä sentään sieltä, täältäjonkun hämähäkinkudoksen, joka ensin ei huomioon pistänyt. Niin mekinehkä likemmin itsemme tutkimisen jälkeen voisimme havaita kuinka jokuajattelemattomuuden taikka ennakkoluulon lukki jossakin sydämemmesopukassa on kutonut verkkoaan, jota emme ole huomanneet "laastessammeoman huoneemme edustaa puhtaaksi", mutta joka meissä sentään onsiittänyt pienen hidastuttavan tomun-piilopaikan.
Semmoisia tomun-piilopaikkoja ovat:
1) "Se ei käy laatuun!"
2) Väärä käytöstapa palkollisia kohtaan.
3) Huolimattomuus.
4) "Ei ole hauska!"
5) Nuorten ilon kadehtiminen.
6) "Se on muodin mukaista!"
7) Milloin joku on hyvin puettu?
Alku-johdatus.
"No, mitä aiot tehdä häntä auttaaksesi?" sanoin minä vaimolleni.
Viimeksi mainittu oli juuri astunut huoneesen, puhuteltuaan nuorta,kalpeaa vaimonpuolta, joka oli puettu vaalahtaneesen mustaan hameeseenja oli tullut minua tapaamaan siinä hyvin tavallisessa luulossa, ettäma olin "The Atlantic monthly" sanomalehden toimittaja.
Sivumennen sanottuna tuottaa tämä lavealle levinnyt erehdys minulle,Risto Crowfieldille moninaisia kirjoituksia, jotka oikeastaan eivät oleminulle, ja joita yhtä hyvin voisi osoittaa "Ukolle kuussa", taikkajollekulle yhtä yliluonnolliselle olennolle. Kuitenkin nuo kirjeetusein saavat sydämeni pakottamaan — ne kertoivat maan ihmisistä jotkatekevät työtä ja surevat ja tarvitsevat apua; ja on kovasti katkeraasaada apuun kutsumuksen, kun tietää olevansa kykenemätön auttamaan.
Tuossa, esimerkiksi, on kirje, päällekirjoitus tehty, sievällä naisenkäsialalla — siinä on tuo vanha tarina: hän on köyhä, hän pyytää apuaniiltä, jotka ovat köyhemmät ja avuttomammat häntä itseään. Hän onkoettanut neulomistyöllä ansaita elatuksensa, mutta hän ei sillä voikyllin ansaita; hän on yrittänyt opettajattareksi vaan hän ei saaoppilaita, ei opettajapaikkaa; viimeksi on hän tehnyt koetuksiakirjallisuuden alalla — niin monihan sillä tavalla leipänsä ansaitsee!— ja nyt on hän kirjoittanut muutamia "vähäisiä koetuksia", joita hänlähettää pari vaatimatonta näytettä, ja pyytää meidän arvosteluammetietää, voisiko hän toivoa taattua tulevaisuutta tuolla alalla. Metarkastelemme sivuja hänen kirjoitelmissaan ja jo ensi silmäyksestähuomaamme tämänkin yrityksen mitättömäksi ja epätoivoisina kysymmeitseltämme: "Mitä on hänen kanssaan tekeminen? Mihin kelpaa hän?"
Tuommoinen tapaus oli nyt esillä tutkimisen ja käsittelemisen alaisena;se ei nyt ollut itseään esittänyt meille kirjeen muodossa, vaan oli,niinkuin äsken sanoin, tullut nuoren, kalpean naisen haamussa,