Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kyläkertomus
Kirj.
Ranskankielestä suomentanut Ester Peltonen
Suurten kertojain teoksia II.
WSOY, Porvoo, 1904.
Sensuurin hyväksymä. Porvoo, marraskuun 22 p:nä 1904.
Viime heinäkuun 5:s päivä (1904) oli merkkipäivä koko kirjallisellemaailmalle. Silloin nim. oli kulunut 100 vuotta sen naisensyntymästä, joka käytti yllämainittua miehen nimeä kirjailijanimenään— nimeä, joka on tunnettu kaikissa maissa ja joka epäilemättä onsäilyvä sukupolvesta sukupolveen kaikkien aikojen kuuluisimpienkirjailijanimien joukossa.
Tämä nainen, omalta nimeltään Amandine Aurore Lucie Dupin,syntyi Pariisissa 1804. Vanhempien avioliitto oli onneton.Isä oli vanhaan ylhäiseen porvarisukuun kuuluva upseeri, äitihalpasyntyinen rahvaannainen, lahjoiltaan heikko, luonteeltaanseikkailuhaluinen. Tyttö peri molemmilta: isältään lahjakkuutensaja kirjailijataipumuksensa, äidiltään runsaan annoksen oikeatarahvaanverta, jolla sittemmin oli niin suuri merkitys hänenkirjallisessa toiminnassaan.
Aikaisemmat lapsuusvuotensa vietti pieni Aurore tässäsekasointuisessa kodissa, mutta joutui isänsä kuoleman jälkeenisoäitinsä luo Nohant nimiselle maatilalle, jossa eli aina 18:eenikävuoteensa saakka. Tämä aika oli hänen kehitykselleen kaikinpuolin suuriarvoinen. Isoäiti oli sivistynyt, valistusajan rientojaharrastava nainen, vaikuttaen tuntuvasti nuoren tytön herkkäänmieleen. Opillisesta puolesta piti huolta erikoinen opettaja, jonkatyötä täydensi 3-vuotinen kurssi luostarikoulussa ja isoäidinsuuri kirjasto. Kaikkein tärkeintä kuitenkin oli se, että häntäällä tutustui perinpohjin luontoon ja kansan elämään. Hänelläoli avoin silmä kaikelle, mitä ympärillään tapahtui, ja hänensuonissaan pulppusi tuo voimakas rahvaanveren pisara, joka sai hänenkiintymään kansaan ja erikoisella mielihartaudella tutustumaan senelämään ja sielunliikunnoihin. Näistä ajoista hän sitte myöhemmässäkirjailijatoimessaan ammensikin suurimmat ja puhtaimmat vaikuttimensa.
Isoäidin kuolema v. 1822 tempasi nuoren Auroren irti tästäonnellisesta maalais-maaperästä, siirtäen hänet äitinsä luoPariisiin. Mutta äiti ja tytärpä eivät sopineetkaan yksiin, eikäkulunut monta kuukautta ennenkuin tästä 18-vuotiaasta tytöstä tulirouva Dudevand. Avioliitto solmittiin miltei leikiten, muttajatko oli kaikkea muuta kuin leikkiä. Toisella puolella lahjoiltaankeskinkertainen upseerikasvatuksen saanut aatelismies, luonteeltaanraa'ahko ja aatteellisia harrastuksia vailla — toisella puolellanuori, tulinen, nerokas nainen, joka vaati elämältä ja tahtoielämälle antaa. Sakea olut ja kuohuva viini eivät sopineet yhteen,tasapainoa ei syntynyt; välit kävivät riitaisiksi, mies alkoi juodaja elostella muiden naisten kanssa — toverina nuoren aviovaimonavioton veli. Kaiken tämän onnen-orpouden ja viheliäisyyden keskelläelää kituutti nuori vaimo vuodesta vuoteen, ainoana lohdutuksenaanavioliitosta syntyneet lapsensa, poika ja tyttö. Vihdoin tämän 9vuotta kestäneen avioliiton ulkoisetkin siteet katkesivat v. 1831,mies ja vaimo menivät eroon asumaan — ja siihen päättyi Aurorenelämän ensimäinen ajanjakso, n.s. porvarillinen aika.
Seuraavaa on sanottu hänen seikkailu-aikakaudekseen. Se alkoisiten, että nuori rouva siirtyi Pariisiin, mieli täynnä kärsimystensätuntoa, onnenkaipuuta ja vapaudenhalua — lapset jäivät toistaiseksiisän luo maalle