Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Leo Tolstoi
Suomentanut K. W. Järnefelt
Otava, Helsinki, 1908.
Mitä meidän siis on tekeminen?
Ja kansa kysyi häneltä: Mitä meidän siis on tekeminen? Hän vastasi ja sanoi heille: Jolla on kaksi pukua, antakoon sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, hän tehköön, samoin. (Luuk. 3:10, 11).
Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, jossa turmelee koi ja ruoste, ja jossa murtautuvat varkaat sisään ja varastavat.
Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, jossa ei turmele koi eikä ruoste, ja jossa eivät murtaudu varkaat sisään eivätkä varasta.
Sillä missä aarteesi on, siellä sydämmesikin on.
Silmä on ruumiin kynttilä. Jos siis silmäsi on puhdas, niin koko ruumiisi on valoisa.
Mutta jos silmäsi on turmeltunut, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis sinussa oleva valo on pimeyttä, niin mimmoinen onkaan pimeys?
Ei kukaan voi kahta herraa palvella; Sillä hän on silloin joko vihaava toista ja toista rakastava, taikka hän on tekevä toiselle mieliksi ja toisesta ei välitä. Ette voi palvella Jumalaa ja rikkautta.
Senvuoksi sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, eikä ruumiistanne, mitä pukisitte yllenne. Eikö henki ole enempi kuin ruoka, ja ruumis enempi kuin vaatteet? Älkää siis murehtiko sanoen: mitä syömme? tai: mitä juomme? tai: millä vaatetamme itsemme? Sillä kaikkea tätä pakanat tavottelevat, ja teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän tätä kaikkea tarvitsevan.
Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin tämäkin kaikki sen ohessa teille annetaan (Matt. 6: 19—25, 31—34).
Sillä helpompi on kamelin mennä neulansilmästä läpi, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan (Matt. 19: 24; Luuk. 18: 25; Mark. 10: 25).
Olen koko elämäni elänyt maalla. Kun vuonna 1881 muutin asumaanMoskovaan kummastutti minua kaupunkilainen köyhyys. Minä tunnenmaalaisen köyhyyden, mutta kaupunkilainen köyhyys oli minulle uuttaja käsittämätöntä. Moskovassa ei voi päästä kadun päähän tapaamattakerjäläisiä ja omituisia kerjäläisiä, jotka eivät ole maalaistenkerjäläisten näköisiä. Näillä kerjäläisillä ei ole pussia mukanaaneikä Kristuksen nimeä huulillaan niinkuin maalaisilla kerjäläisillä.Moskovalaiset kerjäläiset eivät kanna pussia eivätkä pyydä almua.Useimmiten he, kohdatessaan teidät tai päästäessään teidät ohitsensamenemään, koettavat vaan kohdata teidän katseenne. Ja, päättäenkatseestanne, he joko pyytävät, tai ovat pyytämättä. Minä tunnenerään sellaisen kerjäläisen, joka on aatelissukua. Ukko käveleehitaasti, nyökäytellen ruumistaan joka askeleella. Kohdatessaanteidät hän nyökäyttää ruumistaan, ikäänkuin kumartaen teille. Jos tepysähdytte, ottaa hän lakin päästään, kumartaa ja pyytää almua, muttajos ette pysähdy, on hän olevinaan, että hänellä on vaan semmoinenkäyntita