language: Finnish
Kirj.
Leo Tolstoi (Nuorempi) [Lev Lvovitš Tolstoy]
Suomentanut "Tampereen Sanomille"
Tampereella,Majlund & Lyytisen kirjapainossa,1898.
Wasilij Nikolajevitsh oli jo kaksi vuotta sitten käynyt läpifilosoofisen tiedekunnan luonnontieteellisen osaston. Hän jäikuitenkin yliopistoon ja näytti antautuneen tieteelle kokonaan.Minun mielestäni ja siitä päättäen, mitä minä häntä tunsin, ei hänenkuitenkaan olisi pitänyt tehdä niin, sillä hän oli luonteeltaan liianvilkas, ja olisi voinut innostua mihin tekoon hyvänsä. Voidakseenmenestyksellä harjoittaa tieteellisiä tutkimuksia, täytyy sen, jolla onvaan tavalliset, keskinkertaiset lahjat, antautua niille sokeasti jaunhoittaa kaikki muut puuhat. Mutta siihen Vasilij Nikolajevitsh'illaei ollut voimia. Hän rakasti elämää ja taidetta, ja näitten hänhelposti antoi hurmata itsensä. Hän soitti selloa, ja tämä lempityösaattoi hänet usein pitemmäksi aikaa unhoittamaan madot ja merieläimet,niin ettei hän niinkään pian palannut näihin takaisin. Siihen aikaanhän asui palvelijansa Aljoshkan kanssa nuorenmiehen-asunnossaanMoskovassa.
Me kokoonnuimme hyvin usein hänen luoksensa, mikä viimein aiheuttihänet määräämään meitä varten lauvantain saadakseen käyttää viikon muutpäivät itse mielensä mukaan.
Varsinkin ylioppilaita, joita hän tunsi jokseenkin monta, kävi hänenluonansa.
Heidän joukossaan minäkin olin. Muutoin olin jo ennen muinoin useintavannut Vasilij Nikolajevitshin erään tilanomistajan, meidän yhteisennaapurimme luona, ja olinhan sentähden ystävällisemmällä kannalla hänenkanssaan, kuin muut.
Eniten pidimme hänen totisesta ja totuudenmukaisesta katsantokannastaankaikissa elämän ja omantunnon tärkeimissä kysymyksissä; me luotimmehäneen ja seurasimme häntä. Varsinkin tämä hänen luonteensa ominaisuus,jota aniharvoin meissä tavataan, saattoi minut ihailemaan häntä.Hän ei pelännyt kosketella kysymyksiä, joita muutoin vaieten ontapa seurata, hän ajatteli paljon, ja seurasi tarkkuudella meidänyhteiskunnallisia tapahtumia, sekä muodosti itselleen oman jyrkän jaaina selvän mielipiteen asioista. Jotkut henkilöt pilkalla nimittiväthäntä filosoofiksi ja saarnaajaksi, mutta nämät nimitykset eivätsaaneet kannatusta eikä niitä käytetty meidän kesken; jos niitä taaskäytettiin, kuului niissä enemän kunnioitusta ja myötätuntoisuutta kuinpilkkaa ja purevaa ivaa häntä kohtaan.
Vasilij puuttui usein lausuntoihin joita ei olisi sallittu toisenlangettaa, mutta hän ei ollut ylipään toisten kaltainen, ja sehänseikka oli ehkä syynä, minkätähden hän sai puhua toisin kuin muut.
Eräänä lauantaina oli meitä kokoontunut hänen luokseen läheskaksikymmentä henkeä; seuraan kuului ylioppilaita ja sellaisia, jotkajo olivat päättäneet opintonsa. Näitä viimemainittuja oli muutamianuoria lääkärejä ja muuan nuori kirjallisuuden professori.
Me joimme teetä sitroonan ja korppujen kanssa, juttelimme japoltimme sekä pohdimme tietysti monta eri asiaa. Tuntui kuumalta jatukehduttavalta tupakansavussa hänen suuressa huoneessaan. Aljoshka,punainen paita yllä ja esiliina edessä, hiki pyöreillä kasvoillaan,tarjosi ahkerasti ja väsymättä teetä suurella tarjottimellansa.
Kaikki tunsivat täällä olevansa hyvällä mielellä ja vapaina, hilpeämieliala antoi myös täällä kertaa seuralle erityisen lämpönsä jakummallisen viehätyksensä.
Minä istuin nurkassa sohvalla, aukasin ylioppilastakkini napitja kuuntelin keskustelua, siihen sekaantumatta; väittel