Produced by Tapio Riikonen
Seitsemässä luvussa kertonut
Charles Dickens
Suomennos Englannin kielestä.
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1879.
"Hyvin, herra Guillaume; mitä uutta muutoin tänä iltana?"
"Ei mitään, tietääkseni, herra Justin, paitsi tuo neiti Rosan huomennatapahtuva naiminen".
"Hyvin kiitollinen, kunnioitettava vanha ystäväni, niin hauskasta jaodottamattomasta vastauksesta minun kysymykseeni. Siihen katsoen ettäminä olen herra Danville'n palvelija, hänen, joka näyttelee tuotatärkeätä sulhasen osaa siinä pikku hääkomediassa, jota tarkoitatte,luulen voivani vakuuttaa teille, ilman loukkaamatta, että uutisenne on,mikäli se minuun koskee, mitä vanhinta laatua. Ottakaa nuuskaahyppysellinen, herra Guillaume, ja suokaa minulle anteeksi, josilmoitan teille kysymykseni tarkoittaneen yleisiä uutisia, eikä niidenkahden perheen yksityisiä asioita, joiden taloudellisia etuja meidän onkunnia edistää".
"Minä en ymmärrä mitä tarkoitatte semmoisella puheenparrella kuin'edistää taloudellisia etuja', herra Austin. Minä olen palvelijanaherra Louis Trudaine'lla, joka asuu tässä sisarensa, neiti Rosan,kanssa. Te olette palvelijana herra Danville'lla, jonka oiva äiti onsaanut aikaan naimisliiton hänen ja nuoren emäntäni välillä. Koskamolemmat olemme palvelijoita, ovat hauskimmat uutiset, mitkä meitä voiviehättää, ne, jotka koskevat isäntiemme onnea. Minulla ei ole mitääntekemistä yleisten asiain kanssa; ja ollen vanhan opin miehiä, pidänminä omien asioiden hoitamista pää-asiana elämässä. Jos meidänkotoiset, perheelliset asiamme eivät teitä huvita, niin sallikaa minunlausua mielipahani siitä ja toivottaa teille hyvin hauskaa iltaa".
"Suokaa anteeksi, hyvä herra, vaan minä en anna vähintäkään arvoatuolle vanhalle opille, enkä voi kärsiä ihmisiä, jotka pitävätainoastaan omista asioistaan. Kuitenkin minä, samoin kuin te, lausunmielipahani ja toivotan hauskaa iltaa; ja toivon löytäväni teidätkorjaantuneena mielenlaadun, puvun, käytöksen ja ulkonäön suhteen, ensikerran kun saan kunnian teitä tavata. Hyvästi, herra Guillaume, jaeläköön vähäpätöisyys!"
Tämä kahdenpuhe tapahtui kauniina kesä-iltana vuonna seitsemäntoistasataa kahdeksankymmentä yhdeksän, muutaman pienen rakennuksen edustallaSeinen joen rannalla, noin peninkulman päässä Rouen'in kaupungista.Toinen puhuja oli laiha, vanha, karmea ja rähjäpukuinen; toinen olilihava, nuori, pöyhkiäkäytöksinen, sekä puettu sen aikakauden mitäloistavimpaan palvelijanpukuun. Todellisen keikariuden viimeiset päivätolivat lähestymässä koko sivistyneessä maailmassa; ja herra Justin oli,omalla tavallaan, pukunsa täydellisyyden suhteen elävä kuva tämänaikakauden hälvenevästä loistosta.
Vanhan palvelijan mentyä, seisoi hän muutaman hetken sangen ylpeälläkatseella tarkastellen sitä pikku taloa, jonka edustalla keskustelu olitapahtunut. Akkunoista päättäen se ei voinut sisältää enemmän kuinkuusi tahi kahdeksan huonetta kaikkiansa. Ei ollut tallia eikäulkohuoneita, vaan oli sen sijaan rakennuksen toiseen päähän liitettysäilyhuone ja toiseen päähän matala, pitkä, kirjaviksi maalatuistalaudoista tehty huone. Yksi tämän huoneen akkunoista oli jätetty ilmanpeitotta, ja tästä saattoi katsella huoneen sisään, jossa näkyi,jonkunlaisen ison kyökkipöydän päällä, kummallisen värisiä nesteillätäytettyjä pulloja, oudon-muotoisia kuparisia ja muunmetallisiatarvekaluja, sekä iso keitin-uuni ja muita esineitä, jotka kaikkiselvään osoittivat huonetta