Kirj.
I. Turgenjeff
Venäjän kielestä suomentaneet
Ä. Grg ja O. Wuorinen
Porissa,Adolf Allardt,1888.
Kirkas kevätpäivä läheni jo iltaansa, pienet sinertävät pilven hattaratolivat korkealla, selkeän taivaan ladella ja näytti juuri kuin neolisivat liikahtamatta siirtyneet sen sisimpään sinervään.
Läänin kaupunki O——n syrjäkadun varrella sijaitsevassa, hyvästi raketunkartanon avatun ikkunan ääressä (se oli v. 1842), istui kaksi naista:toinen viidenkymmenen, toinen jo vanha ämmä, lähes seitsemänkymmenenvuoden ikäinen.
Ensimainitun nimi oli Maria Dmitrijevna Kalifin, Hänen miehensä,virasta eronnut läänin prokurori, aikoinansa tunnettu asioitsija —mies hyvin rivakka, sanansa pitävä, kiukkuinen ja itsepäinen — olikuollut noin kymmenen vuotta takaperin, Hän oli saanut kohtuullisenkasvatuksen, kävi yliopistoa, vaan kun oli syntynyt köyhistävanhemmista, niin ymmärsi hän jo nuorena täytyvänsä itse itselleenraivata tien tulevaisuutensa perustukseen. Hän ei näöltänsä ollutruma, oli viisas ja jos milloin halusi, kohteliaskin: Maria Dmitrijevna(syntyisin Pestov) tuli hänelle naimisiin rakkaudesta; hän kadottivanhempansa lapsuudessaan, sitten hän eleli useampia vuosia Moskovassa,kasvatusopistossa, sieltä palattuaan eli hän viidenkymmenen virstanpäässä O——sta syntymäkylässään Pokrovskissa, tätin, ja vanhemmanveljensä kanssa. Tämä veli kohteli pahoin tätiä sekä sisartaan, vaanmuutettuaan Pietariin, virkatoimeen, teki äkillinen kuolema lopunhänen elämästään. Maria Dmitrijevna peri Pokrovskin kylän, vaan ei hänsiinä kauan saanut elää: toisena vuonna, naimiseen tultuansa Kalitininkanssa, joka muutamassa päivässä oli masentanut hänen sydämensä, oliPokrovski vaihdettu toiseen hyödyllisempään, mutta puistottomaanja rumempaan maatilaan; samaan aikaan osti Kalitin kartanonO——n kaupungissa, johon asettui vaimoinensa asumaan ainaiseksi.Kartanoon kuului suuri puisto, joka ulottui kaupungin ulkopuolelleaina niittyihin saakka. Kalitin, joka ei suvainnut maalaiselämänhiljaisuutta, osti tämän kartanon tarkoituksella, joka on yhtä pitäväkuin sanat: "nyt pysytään täällä". Mielessään muisteli Dmitrijevnamonta kertaa kaunista Pokrovskiansa iloisine seuroineen, leveineniittyineen, viheriöine peltoineen; mutta hän ei millään tavallavastustanut miestään, vaan hyväksyi ehdottomasti hänen viisautensa jakokemuksensa. Mutta kun Kalitin kuoli, viisitoista vuotta oltuansanaimisissa, jättäen jälkeensä pojan ja kaksi tytärtä, niin oli MariaDmitrijevna jo niin tottunut kaupungin elämään, että ei enää halunnutmuuttaa.
Nuoruudessaan Maria Dmitrijevnaa, vaalean verevä kun oli, pidettiinkauniina; eikä hän nytkään, viidenkymmenen ikäisenä, ollut kauneuttavailla, vaikka kasvonsa olivat hieman liiaksi pullistuneet. Hänoli enemmän tunteellinen kuin hyvä, sekä oli säilyttänyt vanhoihinpäiviinsä saakka kasvatuslaitoksessa saamansa tavat; hän hemmoitteliitseään, närkästyi pikaan ja vieläpä toisinaan itki kun ei kaikkimennyt hänen mielensä mukaan: vaan oli erittäinkin hellä ja hyvä joskaikki kävi hänen tahtoansa myöten eikä kukaan häntä vastustanut. Hänenkartanonsa oli komeimpia kaupungissa; omaisuutensa suuri, enimmäkseenenempi miehensä hankkimaa, kuin perintöomaisuutta. Molemmat tyttäretelivät hänen luonaan; poikansa oli kasvatettavana eräässä laitoksessa,mikä oli parhaimpia Pietarissa.
Vanhus, joka istui Maria Dmitrijevnan kanssa ikkunan luona, olisama täti, hänen isänsä sisar, jonka kanssa oli viettänyt useampiayksinäisiä vuosia Pokrovskissa. Hänen nimensä oli Marfa TimofejevnaPestov