Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Winston Churchill
Englanninkielestä ["Savrola"] suomentanut
Toivo Wallenius
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1916.
I. Valtiollinen merkkitapaus
II. Valtion päämies
III. Kansan mies
IV. Lähetystö
V. Salajuonia
VI. Perustuslaillisista syistä
VII. Hovitanssiaiset
VIII. Tähtien tuikkeessa
IX. Amiraali
X. Taikasauva
XI. Yön hetkinä
XII. Sotaneuvottelu
XIII. Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin
XIV. Armeija
XV. Yllätyksiä
XVI. Kapina edistyy
XVII. Palatsin puolustus
XVIII. Akkunan ääressä
XIX. Havainto-opetusta
XX. Loppu lähenee
XXI. Laivaston paluu
XXII. Elämä palkitsee
Valtiollinen merkkitapaus
Oli satanut rankasti, mutta aurinko paistoi jälleen pilvienrepeämistä ja loi nopeasti vaihtuvia varjoja Lauranian kaupunginkaduille, taloihin ja puutarhoihin. Kaikki kimalteli kosteanapäivänpaisteessa; tomu oli tahmautunut maahan, ilma tuntuiraikkaalta, puut näyttivät vehreiltä ja kiitollisilta. Tämä oliensimmäinen sade kesähelteiden jälkeen, ja siitä alkoivat nuo ihanatsyksysäät, jotka ovat tehneet Lauranian pääkaupungista taiteilijain,sairaiden ja hekumoitsijain tyyssijan.
Sadekuuro oli ollut voimakas, mutta ei ollut saanut hajoitetuksiväkijoukkoa, joka oli kerääntynyt isolle aukiolle parlamenttitalonedustalle. Se oli tervetullut, mutta ei ollut muuttanut ihmistenlevotonta ja vihaista ilmettä; se oli kastellut läpikotaisinviilentämättä heidän kiihtymystään. Ilmeisesti odotettiin jotainmerkkitapausta. Tuo upea rakennus, missä kansanedustajain oli tapakokoontua, näytti synkän tärkeältä, eivätkä sen ilmettä lieventäneetvoitonmerkit ja kuvapatsaat, joilla vanha ja taidetta rakastavakansa oli koristanut sen julkisivun. Osasto tasavallan kaartinkeihäsratsumiehiä oli sijoitettu suurten portaiden juurelle, jamelkoinen joukko jalkaväkeä suojeli leveätä tilaa pääoven edustalla.Sotamiesten takana täytti kansa koko muun näyttämön. Ihmisiätunkeili aukiolla ja sinne johtavilla kaduilla; heitä oli kavunnutlukuisille muistopatsaille, joita tasavallan taideaisti ja ylpeysoli pystyttänyt muinaisten sankarien kunniaksi, ja nämä he peittivätniin täydellisesti, että ne näyttivät eläviltä röykkiöiltä. Yksinpäpuillakin oli asujansa, ja näyttämön varrella kohoavien talojenja julkisten rakennusten akkunoissa ja katoilla oli tukuittainkatselijoita. Siinä oli suuri väkijoukko, ja se värisi jännityksestä.Hurjat intohimot kuohuttivat tungosta, kuten vihurit pyyhältävät ylimyrskyisen meren. Siellä ja täällä ryhtyi naapuriensa yläpuolellekiivennyt mies pitämään puhetta niille, jotka olivat äänen kantamanrajoissa, ja eläköön-huutoihin tai ulvontaan yhtyi tuhansia, jotkaeivät olleet kuulleet sanaakaan, mutta halusivat jollakin tapaapurkaa ilmoille tunteensa.
Tämä oli suuri päivä Lauranian historiassa. Sisällissodanpäätyttyä kansa oli viisi pitkää vuotta sietänyt itsevaltaisenhallinnon häpeää. Tietoisuus siitä, että hallitus oli voimakas,sekä muisto menneistä mellakoista olivat vaikuttaneet syvästijärkevämpiin kansalaisiin. Mutta alun pitäen oli kuulunut nurinaa.Elossa oli vielä monta sellaista, jotka olivat käytelleet aseitatappionpuolella siinä pitkällisessä taistelussa, joka oli päättynytpresidentti Antonio Molaran voittoon.