E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Suom. Huugo Jalkanen
WSOY, Porvoo, 1915.
I. Suursali.
II. Pierre Gringoire.
III. Herra kardinaali.
IV. Mestari Jaques Coppenole.
V. Quasimodo.
VI. Esmeralda.
I. Kharybdiista Skyllaan.
II. Grève-tori.
III. "Besos para golpes".
IV. Mitä vastuksia kauniin naisen seuraaminen kadulla
myöhään illalla tuottaa.
V. Jatkoa vastuksiin.
VI. Rikottu ruukku.
VII. Hääyö.
I. Notre-Dame.
II. Pariisi linnun silmillä nähtynä.
I. Jumaliset sielut.
II. Claude Frollo.
III. "Immanis pecoris custos, immanior ipse".
IV. Koira ja hänen isäntänsä.
V. Jatkoa Claude Frolloon.
VI. Epäsuosio.
I. "Abbas beati Martini".
II. Tämä surmaa tuon.
I. Puolueeton silmäys entisajan tuomarikuntaan.
II. Rotankolo.
III. Kertomus maissileivästä.
IV. Kyynel vesipisarasta.
V. Loppu tarinaan maissileivästä.
I. Mitä vaaroja on salaisuuden uskomisesta vuohelle.
II. Pappi ja filosofi — kaksi eri miestä.
III. Kellot.
IV. 'AN'AGKH.
V. Kaksi mustakaapua.
VI. Ulkosalla kuultujen kirousten vaikutus.
VII. Kummitus.
VIII. Etu virralle päin olevista ikkunoista.
I. Kuihtuneeksi lehdeksi muuttunut kultaraha.
II. Jatkoa kuihtuneeksi lehdeksi muuttuneeseen kultarahaan
III. Loppu kuihtuneeksi lehdeksi muuttuneeseen kultarahaan
IV. "Lasciate ogni speranza".
V. Äiti.
VI. Kolme erilaista miessydäntä.
I. Kuumeessa.
II. Kyttyräselkä, silmäpuoli, nilkku.
III. Kuuro.
IV. Hietakiveä ja kristallia.
V. Punaisen oven avain.
VI. Jatkoa Punaisen oven avaimeen.
I. Gringoire keksii hyviä keinoja Bernhardiinilaiskadulla.
II. Rupea kulkuriksi.
III. Eläköön ilo!
IV. Tyhmä ystävä.
V. Kammio, jossa Ranskan Ludvig herra lukee rukouksiaan.
VI. Puukko tupessa.
VII. Châteaupers apuun!
I. Pieni kenkä.
II. "La creatura bella bianco vestita"
III. Febuksen avioliitto.
IV. Quasimodon avioliitto.
On jo muutamia vuosia siitä, kun tämän kirjan tekijä käydessäänNotre-Damessa tai oikeastaan tutkiessaan sitä löysi erään hämäränkomeron seinään piirrettynä sanan:
'AN'AGKH [Kohtalo].
Nämä vanhuuttaan mustuneet, näkyvästi kiviseinään kaiverretutkreikkalaiset kirjaimet ja ties mikä niiden muodoissa ja piirteissäilmenevä goottilaisen kaunokirjoituksen erikoisuus, loka ilmaisi,että ne oli siihen kirjoittanut joku keskiaikainen